Seuran historia

kommodorit.jpg2.8.2014 seuran 50-vuotisjuhlassa kommodoreja yhteiskuvassa. Vasemmalta Jouko Pasoja, Taimo Huusko, Pekka Kuusela, Esa Blomster ja Aarne Mikkonen.

Kemin Työväen Pursiseura ry 1964 - 2014

Kemin työväen purje- ja moottoriveneseura perustettiin keväällä 1964. Perustava kokous pidettiin palolaitoksen kerhohuoneessa koollekutsujana Pentti Tammela, josta tuli seuran ensimmäinen puheenjohtaja.

Jäsenluettelo 1964 kirjaa perustajajäseniksi Pentti Tammela, Reino Palonen,  Matti Aitto-oja, Eelis Virtanen, Väinö Vaaramaa Paavo Matikainen, Pekka I Kekäläinen, Erkki Kekäläinen, Paavo Gröhn, Alpo Vilppola, Leevi Savolainen, Vilho Paananen, Veli Vilenius, Hannu Tammela.

Perustava kokous päätti anoa Työväen Urheiluliiton jäsenyyttä seuralle.

Seuran nimi vaihdettiin vuonna 1971 muotoon Kemin Työväen Pursiseura ry. Sanan "pursi" katsottiin yhdistävän veneilyn eri muodot ja olevan näin sopivampi kuvaamaan seuran toimintaa.

KTPS:n perustajäsenistä kanssamme seilaavat tänäkin päivänä Reino Palonen ja Pekka I. Kekäläinen. 

KTPS:n kommodorit

Pentti Tammela 1964-1973 , 1975

Pekka J. Kekäläinen 1974

Jouni Valtanen 1976 - 1981

Pekka I. Kekäläinen 1982

Taimo Huusko 1983 - 1985 , 1990 - 1992, 1997 - 1998, 2005

Ilmari Heikkinen 1986 - 1989

Reino Salmela 1993 - 1995

Matti Palin 1996

Esa Blomster 1999

Pekka Kuusela 2000 - 2003

Jouko Pasoja 2004

Timo Kurttio 2005-2009

Aarne Mikkonen 2010-

Tulisieluisen veneilijän ja purjehduksen ystävän P. Tammelan ”unelma seurasta, jonka lipun alla myös työväestö voisi harrastaa veneilyä sen kaikissa muodoissa” sekä voimakkaan tahdon johtamana seuran toiminta lähti vyörymään eteenpäin.

Ensimmäisenä tehtävänä oli toimipaikan hankkiminen; silloinen näkemys tukikohdan sijaitsemisesta saaressa oli vallalla ja niinpä Kemin kaupungin kanssa neuvoteltiin Syväleton saaren vuokraamisesta. Neuvottelut johtivat tulokseen ja tukikohta oli  löydetty, myös nuorisotoiminta oli heti alusta alkaen seuran toiminnassa voimakkaasti mukana.

Pentti Tammelan työ KTPS:n perustamisen ja seuratoiminnan alkuaikojen vetämisen muodossa oli erittäin merkittävää, jopa elintärkeää uudelle seuralle. Tammelan koti oli seuran alkuaikojen junioritoiminnan keskus, jossa talvella 1965 aloitettiin seuran ensimmäisten OL-jollien teko. 

Tammela rakensi erinomaiset suhteet Oulun Työväen Pursiseuraan,  jolla oli jo pitkät perinteet purjehduksen saralla.

Tämä isoveli on ollut hyvä tiennäyttäjä ja ystävä KTPS:n toiminnassa.

Tammelan innostus veneilyyn ja ennen kaikkea purjehdukseen on ollut merkittävää. Seuran ensimmäisten kahdenkymmenen vuoden toiminnassa moni on saanut kipinän veneilyyn Pentin kautta, allekirjoittanut katsoo olevansa yksi heistä.

Kemin Työväen Pursiseura kutsui Pentti Tammelan seuran kunniapuheenjohtajaksi.

Yksin ei Tammela seuraa tietenkään vetänyt vaan hän kirjaa muistiin seuraavaa:

Seuramme alkuajan puuhamiehistä en voi olla mainitsematta muutamia henkilöitä, jotka jo silloin olivat veteraaneja sekä työväenliikkeen, että työväen urheiluliikkeen työsaralla: ensimmäiseksi Matti Aitto-ojan, seuramme varapuheenjohtajan, jonka kokemus järjestötoiminnassa oli suurena apuna. Hänellä oli epäitsekästä toimintatarmoa ikävuosista huolimatta.

Seura esitti hänelle myönnettäväksi Suomen urheilun hopeisen ansiomitalin ja näin myös tapahtui Matille, mitali tuli, joskin vasta Matin siirryttyä toisille purjehdusvesille. Toiseksi haluan mainita Eelis (Elkku) Virtasen, joka on ollut seuramme alkutaipaleella näkyvästi vaikuttanut henkilö.

Häneltä on riittänyt aikaa aina seuran toimintaan useista häntä kuormittavista muista tehtävistä huolimatta ja toimintamme piiriin Elkun ansiosta on tullut monta hyvää seuratoveria. Paavo Gröhn oli mukana aina siellä missä miestä tarvittiin ja kun seuran Syväleton majaa alettiin puuhata, oli hän innokkaasti mukana.

Seuran majan rakentamistalkoot veivät monta kesää ja innokkaimmista mukanaolijoista mainittakoon Pekka J. Kekäläinen, Veikko Säilynoja, Vilho Savimäki,

Toivo Salmi, Veijo Savimäki, Tapio Salmi, Veikko Kari, Reino Palonen, Asseri Tauriainen ja Viljo Siekkinen.

Unohtaa ei voi myöskään seuramme naisia, jotka pitivät huolen talkookahvien keitosta.

1965 Tammela kirjaa käyneensä TUL:n purjehtijapäivillä Helsingissä, jossa hänet toivotettiin tervetulleeksi silloin TUL:n nuorimman ja pohjoisimman vesiurheiluseuran edustajana. Tuliaisina oli ajatus nuorten toiminnan aloittaminen ja kehittäminen seurassamme.

Palattuani Helsingistä keskustelin eräiden nuorten kanssa optimistijollien laittamisesta seuralle ja päätimme aluksi hankkia kahden jollan tarvikkeet ja aloittaa niistä. Tarmokkaimpina jolla-asiassa olivat Taimo Huusko ja Hannu Suomela. Jollatarvikkeiden ostoon ei ollut penniäkään rahaa, joten meidän täytyi järjestää arpajaisia tarvittavien varojen keräämiseksi.

Jollien valmistuttua ei niihin tahtonut löytyä purjehtijoita, lasten vanhempien ennakkoluulojen vuoksi, sillä vanhemmat eivät halunneet lastensa hukuttavan itseään mokomien jollien kanssa. Ennakkoluulojen poistamiseksi Tammela kertoo poikansa Aarnon joutuneen ottamaan ensi askeleet jollapurjehduksessa. Muutama ilta harjoitusta ja sitten Oulun Regattaan.  Aarno Tammela siis avasi KTPS:n menestyksekkään kilpailuhistorian jollapurjehduksessa.

Muita alkutaipaleen purjehtijoita alkoi seuraan ilmaantua v. 1970. Heistä Tammela mainitsee Heikki Siekkisen, Matti Salmelan, Veikko Salin ja Eero Tammelan.

Tammela kirjaa 10-vuotismuistelussaan edelleen, että oululaisen veljesseuramme jäsenten sydäntä lähellä on ollut jatkuvasti KTPS:n kehittäminen.

Heiltä on riittänyt aikaa hyvien neuvojen ja oppien antamiseksi nuoremmalle kaimaseuran jäsenille. Oululaisen veljesseuran jäsenistä haluan mainita erityisesti Ismo Varjorannan, joka kommodorikautenaan oli useasti Leton majalla seuramme vieraana, ja edelleen Voitto Kuivaksen, joka perheineen saattoi pistäytyä pari kertaa kesässä Kemissä.

Allekirjoittaneen oikeudella katson voivani lisätä tähän Tammelan listaan lisää oululaisia KTPS:n ystäviä: Eero Kenakkala ja Väinö Pöytäkangas rouvineen, Anjakset, Suorsat, Meriläiset, Nymanit, Kestit eikä vähäisimpinä Else ja Sauli Vuolteenaho ja kaikki Seelarin tytöt.

Heinäkuussa 1975 Perämeren regatassa KTPS ja KPS toimivat ensimmäistä kertaa yhdessä kilpailun järjestäjinä. Näin alkoi Kemin purjehdusseurojen yhteistyö, joka tänäkin päivänä hakee vertaistaan.

Seurat allekirjoittivat yhteisen palaverinsa päätteeksi muistion, jonka tarkoituksena on ensisijaisesti kilpapurjehdusurheilun sujuvuuden lisääminen paikkakunnalla.

Työväen Pursiseuran puolesta tämän historiallisen paperin ovat allekirjoittaneet Pentti Tammela jaa Jouni Valtanen. Purjehdusseuran allekirjoittajat ovat Olli Jauhola ja Arvo Perkkiö.

Jouni Valtanen - mies joka rakensi nykyisen KTPS:n

1976 alkoi Kemin Työväen Pursiseurassa aikakausi, jonka aallolla ratsastamme edelleen. Olimme saaneet johtoon miehen, jonka johdolla seuran talous laitettiin kuntoon ja seurassa tehtiin pitkäjänteinen suunnitelma tulevaisuuteen.

Jounin johdolla junioripurjehdus sai tuulta purjeisiin: veneitä rakennettiin, leirejä pidettiin ja tulosta syntyi. KTPS.n  junioripurjehdus tunkeutui voimalla kansalliseen tietoisuuteen valloittaen useita TUL:n mestaruuksia ja palkintosijoja, seuramme oli TUL: mestaruuskisojen suurin osanottaja veneluvulla mitaten  1980 - 1990 lukujen aikana.

Merkittäviä voittajia:

Petteri Linke ja Jari Vainionpää Vikla  juniori  EM-mitali

Minna Kuusela tyttöjen SM E-jollissa Maija Salmela  E-jollissa

Kari Huusko, Tommi Ahonen ja Mika Viide lightning-luokassa, useita SM I-sijoja sekä EM-hopea

Junioripurjehtijoista on syytä mainita ainakin Katri ja Keijo Sankala, Jouko Kuoppala, Jani Viide, Jukka Ilonen, Ari Berg, Teijo Laakso,

Janne ja Katri Kekäläinen, Minna Hakkarainen, Paula ja Veli-Matti Virtanen, Pipsa ja Anssi Valtanen, Kalle Huusko Hanna ja Henri Stark, Kaisa Fali, Liisa Hepola ja monet, monet muut.

 Jouni Valtanen keräsi ympärilleen ihmisiä jotka pystyivät ja halusivat viedä KTPS:n toimintaa eteenpäin. Kyse oli perheistä Pietarilat, Siekkiset,

Linket, Hakkaraiset, Sankalat, Kekäläiset, Huuskot, Laajalat, Starkit, Savimäet, Salot, Viidet, Falit, Uusitalot - jälleen loputon lista.

Valtasen ansioksi on laskettava myös Kemin kaupungin ja veneilyseurojen yhteistyö, jonka seurauksena Kemin kaupungin ilme

veneilykaupunkina on laajalti tunnettu. Hyvien suhteiden rakentaminen sekä Kemin kaupungin virkamiehiin että poliittisiin päättäjiin yli

puoluerajojen on mahdollistanut Kemin merellisen ilmeen luomisen.

Kemin Työväen Pursiseura on osaltaan ollut mukana rakentamassa tätä kemiläisten ylpeyden aihetta.

Valtasen puheenjohtajakaudella seuran toiminta oli kasvanut moniulotteiseksi: oli voimakasta junioripurjehdusta, köliveneet valtasivat sijaa

varttuneimpien joukoissa. Kesät kilpailtiin ja talvet hankittiin varoja toiminnan eteenpäin viemiseksi.

 Valtasen vetäytyessä puheenjohtajan tehtävistä taustalle, Pekka I. Kekäläinen ja Taimo Huusko vetivät KTPS.n toimintaa eteenpäin.

Juniorijaosto aloitti nuorisodiskon vetämisen yhteistyössä Discopole Oy:n kanssa urheilutalolla.

Yhteistyötä Discopolen puolelta vetivät Harto Tuohimaa ja Mauri Fali tarjoten ohjelmapalvelut.

Seuran juniorit hoitivat kahvion ja järjestysmiestoiminnan, mukana joitakin hieman varttuneempia tukimiehiä mm. Jukka Ilonen, Heikki Siekkinen, Keijo Siekkinen, Hannu Salo, Petteri Linke,  Reino Salmela, Keijo Sankala, Timo Löytönoja, Jouni Kärhä ja nuorempina Pipsa Valtanen, Katri Sankala, Kati Kekäläinen, Minna Hakkarainen, Tarja Savimäki ym.

Tuloksena junioreiden diskotoiminnasta voitiin kirjata tilanne, jollain seuran päätili oli lähes nollilla ja juniorit rypivät rahoissa.

Nuorten tavoin rahaa myös käytettiin, tuettiin purje- ja kalustohankinnoissa. Tiettävästi pidettiin myös ikimuistoinen saunailta kauden päätteeksi.

 Ylpeänä nuorten toiminnasta KTPS voi kirjata seuran historiaan lahjoituksen. Juniorijaosto osti seuralle tuomarialuksen, joka tänäkin päivänä palvelee erinomaisesti.

KTPS aloitti polttoainejakelun sisäsatamassa, kahvila Seilari toimi tukikohtana seuralaisille tarjoten myös kesätyötä seuran nuorille.

 Kemin kaupungin tarjoamat toimitilat vanhassa hirsitalossa Uleninrannassa paloivat. Palon mukana meni myös seuran venemuotit, joilla KTPS oli rakentanut suuren kevytvenelaivaston.

Kahdeksantoista OL-jollaa ja kahdeksan OK-jollaa, myös yksi Lightning-  ja useita lasikuituisia perämoottoriveneitä valmistettiin  70- ja 80-luvun vaihteessa. Rahat seuralla olivat vähäiset ja uusien tehdastekoisten veneiden hinnat olivat täysin tavoittamattomissa, joten veneet oli tehtävä itse, taitoa ja tahtoa löytyi.

 Oli tullut aika astua eteenpäin. Kemin kaupunki oli edennyt rantakaavan suunnittelussa, Kemin Työväen Pursiseura ja Kemin Purjehdusseura varasivat tontit myöhemmin rakennettavan purjevenesataman alueelta. Alkoi suunnittelu uusien seuratilojen rakentamiseksi. Ammattilaiset astuivat esiin: Jouni Valtasen johdolla alettiin kartoittaa toimitilojen kokoa, rakennusmateriaaleja jne. Rakennuksen suunnittelijaksi pyydettiin arkkitehti Osmo Häkkinen, joka lupautui tehtävään.

KTPS:n johtokunnassa käytiin tiukkojakin keskusteluja, huolena mistä rahat rakentamiseen, onko seurassa tarpeeksi talkoovoimaa, ovatko suunnitelmat liian suuria, selvitäänkö tehtävästä. Päätettiin uskaltaa. 

Valtanen ammattilaisineen jatkoi suunnittelua niin rakennuksen osalta kuin myös rahoitusta miettien. Aika oli otollinen aloittaa.

Varojen keräys oli tarpeen, suurin rahoitusmahdollisuus nähtiin diskotoiminnassa, nuoret olivat näyttäneet. Yhteistoiminta diskojärjestelyssä pantiin uusiin puihin: disko siirrettiin Urheilutalolta Työväentalolle ja KTPS otti järjestysmiestehtävät huolekseen.

KTPS järjesti jäsenistölleen tiedotustilaisuuden koskien seuran toimitilojen rakentamista. Ilmoitus lehdessä toi paikalle toistasataa jäsentä.

Tilaisuus pidettiin ja sen päätteeksi oli Kemin poliisilaitoksen järjestämä järjestysmieskurssi.

Pieni asioiden yhdistely toi seuralle toistasataa uutta järjestysmieskortin omaavaa jäsentä.

Jokaviikkoiseen diskoiltojen järjestelyyn tuli uutta puhtia, oli kolme järjestysmiesryhmää jotka toimivat vuoroviikoin. Suuret talkoot olivat alkaneet,

KTPS.n jäsenistö iski kiinni työhön joka oli mittavin talkoosuoritus sitten Kemin Työväentalon rakentamisen.

Rahoituksen järjestelyssä olivat merkittävästi mukana Kemin kaupunki,  Raha-automaattiyhdistys  ja Discopole Oy. 

Alkoi työnsankareiden aikakausi, seuran puheenjohtajaksi kutsuttiin Ilmari Heikkinen. Ilmarissa henkilöityi kaikki se, mitä tällaisen suuren rakennusprojektin vetämisessä tarvittiin.

Ensimmäiset lapioniskut Uleninrannassa tehtiin

Edellisenä syksynä oli aloitettu tarvikkeiden hankinta rakentamista varten. Keskon toimipistettä Valtakadulla purettiin ja KTPS:n talkooväki harjoitteli rakentamista purkamalla. Kiinteistöstä otettiin talteen koko punainen tiilikate, kaikki puutavara kattorakenteista, valtava määrä tiiliä ja metalliset pääovet. Työinto oli kova, samoin työtahti. Purimme kilpaa purku-urakan ottaneen urakoitsijan kanssa Toivo Alanärän kanssa, me yritimme ottaa ehjänä ja Topi veti kaivinkoneella surutta palasiksi, toki yhteistyö oli jouhevaa. Työtavat eivät aina välttämättä täyttäneet kaikkia turvallisuusnormeja, allekirjoittanut myöntää menettäneensä  yöunet, heräsin kauhuntunteeseen:

Kuuselan Pekka käveli katolla tiilikasa sylissä, mielestäni liian lähellä laitaa, rakennus oli nelikerroksinen. No, ei Pekka pudonnut unessakaan, oli riuska ja tekemään tottunut mies. KTPS kiittää urakoitsija Toivo Alanärää sekä autoilijoita Tauno Stark, Veikko Kivelä ja Eero Erkinmikkoa merkittävästä avusta. Luulajankadun reunat täyttyivät rakennustarvikkeista.

Purjehduspaviljonki sai tästä purku-urakasta kaikki alakerran väliseinien tiiliainekset, alakerran isot pariovet, valtavan määrän puutavaraa, joka on toisen kerroksen seinissä, sekä kruununa kaikelle: komean punaisen tiilikatteen.

Kuoppa kaivettiin, maata muokattiin ja Elijärven mustaa kuonaa ajettiin pohjalle, anturat ja alapohja valettiin. Tästä alkoi toimitalo nousta hurjaa vauhtia, Ilmari Heikkinen ohjasi ammattitoverinsa muuraustalkoisiin. Kiire oli hanslankarien joukossa suuri, kun toistakymmentä ammattilaista alkoi paiskia tiiliä kasaan, seinät nousivat vauhdilla ja taidolla, huumori kukki, taisipa pieni kilpailunpoikanenkin pilkistää.

Hetkessä oli ensimmäinen kerros noussut. Kemin Muurarien ammattiosaston talkootyö muistetaan KTPS:n historiassa kunnioituksella. 

Välilaatta raudoitettiin ja valettiin, taisipa sinne valuun peittyä melkoinen määrä myös vesi-, viemäri- ja sähköputkia, suuri määrä ammattimiehiä pyöri toistensa tiellä, koko ajan talkooväkeä tuli entistä enemmän työhön mukaan. Kemin Työväen Pursiseuran jäsenistö toimi aatteensa mukaan, talkootyö nousi kunniaan. Ilmari Heikkiseen henkilöityy aatteellinen tahto, työtaito, luonteen hienous, peräänantamattomuus ja toisten huomioon ottaminen. Uskoakseni tämä oli yksi syy seuran rakentamisen erinomaiselle onnistumiselle.

Jouni Valtanen, Pekka I. Kekäläinen ja Mauno Löytynoja hoitivat mallikkaasti kaiken suunnittelun ja teknisen puolen ohjauksen antaen näin suuren panoksen työn toteutumiselle.

Sähkölaitoksen pojat Reijo Stark, Onni Ristimella ja Jukka Ylisuvanto hoitivat osuutensa erinomaisesti ehtien vetää sähköputkistot ajallaan valujen sisään, vastaavaan suoritukseen ylsivät myös vesi- ja ilmastointimiehet Jorma Sankala ja Rauno Laajala. Edellä mainitut erikoistyöt hoidettiin myös talkootyönä, omalla vapaa-ajalla.

Erikoisehtona on ollut elinikäinen takuu jota KTPS osaa arvostaa, ei ole tarvittu ulkopuolista apua vielä tänä päivänäkään. Kirvesmiesjoukkoa veti kunniakkaasti Veijo Savimäki, joka työkokemuksellaan, ammattitaidollaan ja ihmisläheisellä suhtautumisella osasi viedä rakentamista eteenpäin omalta osaltaan.

Talon viimeistelystä vastasi Pekka Kuusela tasoittaen ja maalaten, Pekan käden jälki näkyy sekä sisällä että ulkona. Kuuselaa voidaan pitää myös seuran toiminnan saralla ansiokkaana miehenä. Toiminta talkootyössä, junioripurjehduksen parissa ja seuran kommodorina vuosina 2000–2003 ansaitsevat KTPS:n taholta suuret kiitokset.

Haluan mainita jäsenen joka uhrasi itsestään paljon seuran paviljongin rakentamiseen; Reino Salo ei nähnyt valmista lopputulosta.

Työn sankariksi ylitse muiden seuran rakentamisessa voidaan nostaa Heino Siekkinen. Heino eli ”Hemppa” oli rakennuksella ensimmäisenä ja lähti viimeisenä, Hemppa polkaisi ensimmäiset lapionpistot ja naulasi viimeisen kattolevyn, ei ollut työtä jota mies olisi kiertänyt. Heino Siekkinen rakensi seuraa myös purjehduksen saralla vetäen ahkerasti kilpailutoimintaa ja osallistuen seuran johtamiseen hallituksessa, vain seuran

kommodoriksi Heino ei suostunut. Heino Siekkinen siirtyi yllättäen suuremmille purjehdusvesille marraskuussa 2002. KTPS:n jäsenet olivat saattamassa ystäväänsä runsaslukuisena viimeiselle purjehdukselle. Eläessään Heino Siekkinen ei ehtinyt tunnustusta seuran taholta saamaan, eikä vaatimattomana miehenä sitä kaivannutkaan. KTPS:n historiaan Heino Siekkisen nimi kirjataan kiitosmaininnoin. 

Suuren työpanoksen seuratoimintaan antoi jo myös edesmennyt purjehtijatoveri Veikko Vuori, ollen aina valmis tekemään seuran hyväksi työtä, ollen mukana lähes kaikessa toiminnassa. Ystävällisenä, myötämielisenä ja aikaansaavana ihmisenä Veikko toi seuratoimintaan hyvää mieltä ja tekemisen iloa. 

Seuran toimintaan antoi voimakkaan panoksen Veijo Savimäki musiikillisella osaamisellaan, hoitaen seuran juhlatilaisuuksissa ja tapahtumissa säestämisen ja soitannan kitarallaan, muistamme Veijoa ja kitaraa kaivaten.

Seuran naiset osallistuivat ahkerasti seuran toimitilojen rakentamiseen ylläpitäen siisteyttä ja järjestystä, eikä vasarakaan ollut vieras esine naistemme kädessä. Virkistystä kahvin ja välipalan muodossa oli aina tarjolla. Eila Valtanen ja Paula Kekäläinen apunaan suuri joukko muita seuramme naisia.

Naiset ovat seuran alusta alkaen olleet voimakkaasti mukana seuran toiminnassa

Ensimmäisenä voidaan mainita Helga Tammela. Tikankontintiellä Helga piti silloin seuran nuorista hyvää huolta - mehua ja pullaa riitti.

Kulttuurillista puolta seuran naisista piti yllä alkuaikoina Olga Salmi, jonka runot olivat seuran tilaisuuksissa monesti esillä. Olgan käsialaa on myös KTPS:n marssin sanoitus. Juhlatilaisuuksissa naisemme ovat aina olleet voimakkaasti mukana järjestäessään seuran jäsenistölle ohjelmaa ja mielen virkistystä - ohjeita ja myös ymmärtämystä on seuran miespuolinen jäsenistö naisiltamme saanut, monet miehistä muistavat erään kuvaelman pikkujoulujuhlista, oli opiksi ja ohjeeksi.

Naisemme ovat osallistuneet seuran toimintaan myös johtotehtävissä: Hilkka Pietarila, Mirja Hakkarainen, Tytti Stark, Mervi Salmela, Paula Kekäläinen ja tänä päivänä naisia hallituksessa edustaa Tarja Oljakka - jo kolmatta sukupolvea seuran hallituksessa.

KTPS:n uljas paviljonki on palvellut seuran toimintaa erinomaisesti ja on osoittautunut tarpeelliseksi sekä oikeaan osuneeksi ratkaisuksi tarjoten hyvät tilat seuratoiminnalle ja tuoden taloudellisen vakavaraisuuden.

 KTPS on ollut mukana myös rakentamassa suomalaisen purjehduksen eheytymistä, ensimmäisten joukossa KTPS liittyi Suomen Purjehtijaliiton jäseneksi kun TUL:n purjehdusjaosto lopetti toiminnan ja purjehdus siirtyi yhden valtakunnallisen liiton toiminnaksi.

Liittyminen Suomen Purjehtijaliiton jäseneksi mahdollistaa KTPS:n järjestää kansallisia ja kansainvälisiä kilpailutapahtumia.

Jäsenyys antaa oikeuden seuran jäsenille osallistua kotimaiseen ja kansainväliseen kilpailutoimintaan.

 Kemin Työväen Pursiseura on edelleen Työväen urheiluliiton jäsen, eikä ole unohtanut juuriaan.

 On syytä onnitella seuran jäsenistöä joka on mahdollistanut kaiken nykyisen.

 Jätän käsittelemättä viimeiset kymmenen vuotta, koska se ei ole vielä historiaa eikä näin ollen ole vielä näyttänyt mihin olemme päätyneet ja mihin olemme menossa.

 Taimo Huusko